Tänään oli oikeastaan ihan kiva mennä taas kouluun joulutauon jälkeen. Ryhmämme aloitti nyt kuudennen yhteisen lukukautensa. Käsittääkseni parjattua läsnäolopakkoa ei enää ole, korkeintaan ehkä jossain kielten kursseissa. Tämä helpottaa kummasti aikuisen opiskelijan ajankäyttöä. 

Aloitimme kurssilla, joka käsittelee toimimista työyhteisön jäsenenä. Pohdimme, millainen on hyvä työyhteisö. Mietimme, miten työmotivaatio vaihtelee, jos olet määräaikaisessa työsuhteessa ja asenteella, että teet vain työsi, jotta saat palkan. Tai jos olet vakituinen ja todella sitoutunut. Mitä ajattelet, jos sinut irtisanotaan. Muistan yhä erittäin hyvin, miltä tuntui kun minut irtisanottiin. Se vei jotenkin pohjan pois uskolta hyvään työyhteisöön, ymmärtävään esimieheen, sitoutuvan työpanoksen antamisen kannattavuuteen. Nuorilla ei nykyisin ole (eikä ehkä tulekaan) tällaisia rasitteita sitoutumisesta, sillä monen työsuhde on lyhytaikainen: sijaisuus, projektityö, välietappi siirryttäessä toiseen tehtävään. Kuitenkin on oltava aina valmis seuravaan työsuhteeseen. Myönnän, että omalla kohdallani katkeruus vaikeutti varmasti osaltaan uuden työpaikan saantia. Tuntui, että miksi turhaan yrittää mitään, kun kuitenkin joutuu ennen pitkää heitetyksi ulos kuin joku roska. Tuli jopa epäusko omaa osaamista kohtaan. No, minut se siis lopulta motivoi opiskelemaan uutta alaa, joka on aina kiinnostanut, koska olen pikkutytöstä asti harrastanut kirjoittamista . Ovi on raollaan, enkä tulevaisuudesta vielä tiedä. 

Päivän lopuksi oli tietoisku opinnäytetyön tekemisestä. Siinäpä yksi tuleva murheenkryyni lisää...

Viime syksy kului tiiviisti opiskelujen parissa. Tehtäviä jäi kuitenkin taas rästiin. En käsitä miten joku ehtii (ja jaksaa) suorittaa kaikki opintojaksot ajallaan töiden, perheen, harrastusten ja kaiken muun elämän ohessa. Minulta se ei näköjään vieläkään onnistu. Onneksi opettajat yleensä ovat ihan ymmärtäväisiä meitä aikuisia kohtaan, sillä onhan heillä itselläänkin monella perhe.  

Syksyllä aloitin myös viestinnän perusopinnot Avoimessa yliopistossa (yhteensä 25 opintopistettä). Ne ovat vieneet aikaani enemmän kuin oletinkaan. Olen istunut ja kuunnellut aktiivisesti luennoilla. Viestintäpolitiikan kurssista piti tehdä myös harjoitustyö 2-3 hengen ryhmissä. Ryhmämme työ onnistui todella hyvin, sillä kaikki me kolme olimme tasapuolisesti mukana esseen työstämisessä. Suurkiitos Juhanalle, joka kokosi tekstit yhteen. Sain toisesta kurssista viitosen, toisen tenttituloksia en vielä tiedä. Kurssit ovat olleet todella mielenkiintoisia ja avanneet käsitystäni viestinnästä. Hmm...pitäisiköhän sittenkin hakeutua yliopistoon opiskelemaan.... 

Ihanaa kun tulee kevät!

Läksyjä on yhä rästissä, mutta yritän ottaa rennosti. Uskoen, että asioilla on tapana järjestyä. Ennemmin tai myöhemmin. Tavalla tai toisella.

Tytär on ollut työharjoittelussa lemmikkieläinliikkeessä, joten aamuni ovat menneet hänen lounasruokansa muistamiseen ja muuhun kannustamiseen. Saipa tyttö hieman kokemusta työelämästä, aikatauluista ja pomojen nipottamisesta. Kehotin jaksamaan...sillä sitähän se on jatkossakin. Heillä on kasiluokalla työharjoittelu vapaaehtoisena, mutta käsittääkseni melkein kaikki siihen menivät. Ysillä se on kaikille pakollinen. 

Pääsisinpä itsekin työharjoitteluun... Oikeasti koulutukseemme kuuluu pakollisena työharjoittelu, mutta näin keski-ikäisenä nelikymppisenä paikan saanti vaikuttaa oleva kiven alla. Sitkeästi yritän kyllä hakea, aina kun yhtään kiinnostava paikka tulee hakuun. Ryhmässä joskus mietimme, mitä sitten tapahtuu, jos olemme suorittaneet kaikki kurssit ja tehneet lopputyön, mutta harjoittelu puuttuu....  

sydämeni
                 kahlittuna

näkymättömässä vankilassa

heitit avaimen pois

merkityksettömänä
                                   sinulle

se alkaa tuntua

pikku hiljaa

pallean seudulla

nousee siitä

hitaasti

ylöspäin

pahaksi oloksi

kurkun korkeudelle

kiusalliseksi

kosteudeksi

silmänurkkiin

kalenteri täyttyy

solmu on pieni ja löysä

en kiinnitä siihen huomiota

deadlinet paukkuu päälle

solmu kiristyy hieman

mutta se ei häiritse

rästiin jää muutakin kuin unet

umpisolmu

alkaa vaikuttaa

opettajat tulevat uniin

Miten aika kuluukaan nopeasti! Tammikuu on kohti ohi.

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti joka tasolla. Olen painiskellut rästikoulutehtävien kanssa. Myös uudet koulutehtävät tykittävät jo takaraivossa. Luvassa on mielenkiintoisia haasteita, joiden toivon poikivan jotain konkreettistakin ennen pitkää.

Hyvää ja antoisaa vuoden alkua kaikille :)))   

Minun jouluni
tuoksuu kanelilta,
kardemummalta ja
muskotilta.

Minun jouluni
maistuu mantelilta,
pipareilta paistuvilta,
namusilta suklaisilta.

Minun jouluni
on lämmin ja hellä,
niinkuin sinunkin,
kun otat sen vastaan
avoimella sydämellä,
rauhalla taivaisella.

   Rauhallista Joulua :)

Joulu tulla jollottaa, puurokattila kainalossa, kuusi olalla keikkuen....

Olen jouluihminen ja taas jälleen ahdistun...olisi niin paljon tehtävää, ostettavaa, pakattavaa, lähetettävää... Joka vuosi myös päätän, että ensi kerralla teen kaiken ajoissa ja ilman stressiä. Yleensä se ei onnistu, tunnustan. Opiskelujen myötä on lisänä vielä läksyrästit painamassa. Koulu loppuu tällä viikolla, joten ainakin virallinen tauko alkaa.

Mukavaa joulupuuhastelua kaikille; ottakaa rauhallisesti :)

lyökää vaan lyötyä

että oikein läsähtää

kiertäkää veistä haavassani

että kunnolla tirskahtaa

mitä minä välitän

menetän vain uskoni

ihmisiin