Aargh...! Meillä oli äidinkielenkoe perjantaina; taas tuli todettua miten vaikea kieli suomi on. Opettaja tosin lohdutti, että niin sen pitääkin olla tässä vaiheessa, sillä tottakai olemme äidinkielessä paljon pitemmällä kuin esimerkiksi englannin kieliopissa. Itselläni oli perhosia vatsassa koko päivän...

Toinen oppiaine perjantaina oli sen edellisen kirjoitustehtävän läpikäynti. Ah ja voi, jälleen kerran luulin tehneeni hyvää tekstiä, mutta opettaja oli tietysti hieman eri mieltä. En edes ymmärtänyt kaikkia hänen kommenttejaan, vaikka hän onkin erittäin rakentava ehdotuksissaan. Omalle tekstille tulee helposti sokeaksi. Meillä on aikaa kaksi arkipäivää lähettää teksti korjattuna uudestaan opettajalle. Tällä kertaa luulen, että minun täytyy varata aika henkilökohtaiseen konsultaatioon. Kaikki nämä kirjoitustehtävät ovat mielenkiintoisia, sillä myös kirjoittaminen on ala, jossa harjaantuu vain ja ainostaan paljon ja monipuolisesti kirjoittamalla. 

Lauantaiaamu alkoi ihanasti englanninkokeella. Se oli helppo, jos asiat muisti. Arvaamalla virhemahdollisuus fifty-fifty. Miksi en millään muista the -artikkelin käyttöä maantieteellisten paikkojen yhteydessä....mutulla siis meni tälläkin kertaa.

Seuraavaksi oli kaksi tuntia kuvankäsittelyn teoriaa, joka oli yhtä tyhjän kanssa: asiat olisi voinut lukea kotona oppimisympäristössä. No, ainakin saimme lisää kotitehtäviä.

Seuraavat tunnit kuluivat kuvajournalismin parissa. Jokainen vuorollaan esitteli ottamansa uutiskuvaehdotukset. Koska olin ollut poissa edelliseltä tunnilta, en ollut ymmärtänyt ihan oikein tehtävänantoa. Olin ottanut kuvia Hakaniemen torilla ja siinä ympäristössä. Ideanani oli esitellä SAK:n taloa, koska työehtosopimusasiat ovat olleet runsaasti esillä viime päivinä. Joulukaupan alkamista kuvasi Sokoksen jouluvalot, työntekoa Hakaniemen torin kahvila ja lapaskauppias. Vielä on rästissä yksi kuvaustehtävä... Oli mukavaa, kun saimme myös vierailijan tunnille: ammattivalokuvaajan, joka esitteli ottamiaan kuvasarjoja ja työskentelytapojaan. Ammattilaisen töitä on aina hienoa päästä näkemään. Kurssikaverilta sain myös neuvon kuvata paljon, sillä vain harjoittelemalla senkin taidon oppii. Ja minä tahdon oppia myös kohtuulliseksi kuvaajaksi, jotta voisin tarvittaessa kuvittaa omat juttuni.

Eipä siis lepoa tänäkään viikonloppuna, sillä on pakko tehdä rästitehtäviä. Kuvaustehtävää jo aloittelin tyttären suosiollisella avustuksella.